Sisuyrittäjyys

Miten nuori yritys löytää oman polkunsa? Tehdäänkö se vai muotoutuuko se?

Alkuvaiheiden monista erilaisista konsepteista, toteutuksista ja asiakaskontakteista pitää pystyä valitsemaan ne, mitkä vievät nuorta yritystä parhaiten samaan omaan suuntaan. Joskus käy niin, että on yrityksen alkuvaiheessa käynnistänyt sellaisia tapahtumakulkuja, jotka sattuvat kypsymään liiketoiminnaksi sopivasti samaan aikaan.

Tällöin on käsissä positiivinen valintatilanne. Voi keskittää voimavaransa niihin asioihin, mitkä toimivat. Voi koota näistä aluista kokonaisuuden. Sitten huomaa, että tällainen kokonaisuus muotoutuu osiensa summaa suuremmaksi. Tämä onnistuu vain, jos aloitettuja hankkeita on sopivan monta ja että ne tukevat toisiaan.

Tulee mieleen märät puut ja nuotion sytyttäminen. Aluksi voi olla vaikeaa saada ensimmäistäkään liekkiä syttymään. Mutta kun liekkejä alkaa olla riittävän paljon, eri puolilla ja samaan aikaan, niin nuotio syttyy kunnon roihuun – vaikka märistä puista.

Mielessäni on pyörinyt ihmeellisellä itsepintaisuudella sana “pohjatyöt”.

Taakse päin katsoen huomaan, että suurin osa alkuaikoina tehdyistä töistä oli vääriä. Vääriä siinä mielessä, että omat oletukset siitä, mitä pitää tehdä, olivat kokemuksen puutteen vuoksi aina vähän ohi maalin. Osa näistä töistä oli ihan reippaasti pieleen menneitä yrityksiäkin. Jälkiviisaana on käynyt silloin tällöin mielessä, että pitäisi tuhota moiset räpellykset. Pahimmat arviontivirheet nolottaa oikein kunnolla ..

.. mutta eipä sittenkään. Jokaisessa tehdyssä työssä – suunnitelmassa ja dokumentissa – oli aina jotain toimivaa. Versioissa kaksi, kolme, jne. entistä enemmän oikein. Itse asiassa kaikki nuo versiot ja yritelmät olivat välttämätön polku toimiviin malleihin.

Nyt on sitten suuri osa asioista useaan kertaan mietittyinä. Osa vastauksista jo valmiina. Jopa muutama sellaisenaan toimiva suunnitelma ja dokumentti.

Paljon puhuttu yrityksen “secret sauce” on juuri pohjatöissä. Sitten kun liiketoiminta alkaa luistaa, niin on jo olemassa koeteltuja tapoja toimia. On olemassa yrityksen oman identiteetin mukainen tapa tehdä. Ja se on hyvä, sillä näin vaaditaankin olevan.

Nuorelta yritykseltä vaaditaan kykyä skaalautua nopeasti isompiin ympyröihin. Kun kasvu häämöttää, niin ladun pitää olla valmiina. Tässä on apuna alkuvuosien harhapolut, niistä oppiminen ja sitkeys parantaa tekemisiään – pohjatyöt!

Ala-asteella viisas opettajamme sanoi, ettei kannata pyyhkiä vihkoista pois vääriä vastauksia, sillä niistä oppii eniten. Oikeassa oli.

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2011 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 1 400 times in 2011. If it were a cable car, it would take about 23 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

“Asiakas opettaa” sanotaan. Totta, mutta ei riitä.

Luin kolmisen vuotta sitten Tom Petersin kirjan. Siinä annetaan toimintamalli esimieheltä saatujen projektien toteuttamiseksi. Kun sinulle annetaan projekti, niin mieti mitä oikeastaan halutaan saada aikaiseksi. Sen jälkeen suunnittele uudestaan kuinka projekti pitää tehdä. Kerro takaisin esimiehellesi projektisuunnitelma sellaisena kuin sinä sen tekisit. Toteuta projekti. Nyt se on omasi, sillä olet sen itse suunnitellut. Älä siis hyväksy projekteja tai toimeksiantoja sellaisina kuin ne sinulle kerrotaan.

Sama logiikka pätee myös asiakaspalautteeseen. Asiakkaat kertovat mikä toimii ja mikä ei toimi. Monesti asiakkaalta kuulee myös miten uudet asiat pitää toteuttaa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata heti rynnätä toteutusvaiheeseen, vaan miettiä mitä muuta uuteen kokonaisuuteen kuuluu. Mitä on kuultu muilta? Mitä on itse oppinut? Miten uudistus tulee tehdä, jotta kokonaisuus parhaiten edistyisi?

Jos pystyy kaikkea tuota yhdistelemällä oivaltamaan parhaan toteutustavan uudistuksille, niin parhaimmillaan sekä vastaa asiakaspalautteeseen että suuntaa uudistuksen niin, että yrityksen oma visio toteutuu. Kokonaisvaltainen systeeminen ajattelu mahdollistaa sen, että yrityksen ..

.. oma asia opettaa!

Peters, Tom (1999): The project 50 [in the Reinventing work series]; Random House, Inc.

[Tuli pitkä tauko näihin kirjoituksiin. Edellinen ”Halutaanko Suomeen..” kirjoitus julkaistiin vähän mukautettuna 27.9. Kauppalehden Tech Cafe blogissa. Halusin pitää sen tässä etusivulla, siksi tauko.]

Milloin nuoren yrityksen kannattaa tehdä asiakasprojekteja? Millaiset projektit vievät oikeaan suuntaan? Voiko uuden googlen perustaa projektimallin varaan?

Keskustelin taannoin Aalto yliopiston tutkijan kanssa. Ehdotin hänelle, että tutkisi väittämää ”yrityksen voi perustaa ainoastaan projektien pohjalle”. Itse en usko, että näin on. Tai oikeastaan en halua uskoa siihen. Sillä olen Oppifin perustamisesta asti ollut sitä mieltä, että kunnianhimoisen idean voi toteuttaa suureksi skaalautuvaksi kasvuun tähtääväksi liiketoiminnaksi vain ulkopuolisen rahoituksen avulla.

Osallistuin tiistaina mielenkiintoiseen keskusteluun startup-yrityksistä. Siinä tuli taas kerran esiin ensimmäisten asiakasprojektien eli ensimmäisten referenssien tärkeys. Miksi tästä itsestäänselvyydestä kannattaa keskustella. Siksi, että aloittavilta yrityksiltä vaaditaan yhtä aikaa uniikkia palvelua samalla kuin vaaditaan ensimmäisiä asiakasprojekteja. Usea yhtäaikainen asiakasprojekti vie mahdollisesti jokainen omaan suuntaansa. Suunnan säilyttäminen vaikeutuu. Pitääkö tästä huolimatta ensimmäiseksi hankkia asiakasprojekti tai projekteja? Tehdä ne ja oppia. Luoda sitten sen päälle jotain omaa ja ainutlaatuista.

Väitän, että ei. Ainutlaatuiset liikeideat perustetaan tiimin yhteisen osaamisen ja alipalvellun potentiaalisen markkinan varaan. Asiakasprojektit seuraavat näistä lähtökohdista tuotettua demoa!

Mutta koska ilmaista lounasta ei ole, tästä järjestyksestä joutuu maksamaan. Tulorahoitus tulee myöhemmin. Riskirahoitusta tarvitaan juuri tähän vaiheeseen. Jos sitä ei saa heti, niin silloin tarvitaan sisua ja säästäväisyyttä. Toinen vaihtoehto on luovuttaa, mutta silloin uusi idea ja uudet yrittäjät eivät pääse hyödyntämään oppimaansa. Ei synny ainutlaatuisia palveluja.

Blue Ocean Strategy: http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Ocean_Strategy

Hyvät rahoitusorganisaatioiden päättäjät,

Haluamme ylpeinä tuoda tietoonne tällä avoimella kirjeellä, että kehittämämme Epooq-palvelu on voittanut kansainvälisen YK:n alaisen World Summit Award -kilpailun e-osallistamisen ja -osallistuttamisen sarjan. Kilpailuun osallistui 460 kansallisen kilpailun voittanutta innovaatioita 105 eri maasta, joten kilpailussa oli kyse kunnon mittelöstä.

Yrityksemme Oppifi Oy kehittää internetissä toimivaa muistelu- ja elämäntarinapalvelua Epooq. Palvelu on suunnattu ikäihmisille – käyttäjille, joilla on runsaasti omakohtaista elämänkokemusta ja kasvava tarve sen välittämiseen, sekä kuluttajille, jolla on aikaa ja varallisuutta sekä kysyntää heille suunnatuille sisällöllisesti merkityksellisille palveluille. Reilun kolmen toimintavuotemme aikana olemme saaneet palvelullemme merkittävää huomioarvoa sekä kansallisesti että nyt myös kansainvälisesti. Väestön ikääntyminen luo tarpeita uudenlaisille palveluille sekä mahdollisuuksia uudenlaiselle liiketoiminnalle.

World Summit Award  -kilpailun tulos kertoo sekä suomalaisesta sisältötoimialan kansainvälisesti kovatasoisesta innovaatiokyvystä että nuoren yrityksemme kansainvälisesti merkityksellisestä keksinnöstä. Olemme luoneet jotain arvokasta. Olemme saavutuksesta erittäin iloisia, mutta tämä ei vielä automaattisesti tarkoita, että innovaatiostamme tulisi maailmanlaajuinen menestystuote.

Miten Suomessa synnytetään uusia innovaatioita? Maassamme on hyviä tukimuotoja konsepti-ideoiden kehittämiseen, markkinatutkimukseen ja demojen tuottamiseen. Alkuun on helppo päästä ja nämä tuet ovat auttaneet meitäkin. Demotuilla ei kuitenkaan luoda menestyvää liiketoimintaa. Menestyvä liiketoiminta vaatii laadukkaan ja toimivan palvelun, mikä vaatii huomattavia taloudellisia resursseja. Kolmen toimintavuotemme aikana Epooq on rakennettu ensisijaisesti suomalaisella sisulla – verellä, hiellä ja kyynelillä. Vain hyvin erityislaatuinen ja kekseliäs joukko tavallisia ihmisiä voi tulla toimeen ilman tuloja. Kehityössä, jossa demo viedään laadukkaaksi kansainväliseksi palveluksi, suomalainen yhteiskunta ei ole vielä voinut auttaa.

Epooq valittiin juuri maailman parhaaksi tietoyhteiskuntasovellukseksi. Kansainvälinen sisältötoimialan huippuosaajista koostuva jury on nähnyt siinä uuden menestystarinan aineksia. Mitä suomalaiset tukiorganisaatiot sitten ovat nähneet? Ensimmäinen meille esitetty kysymys on poikkeuksetta helpoin mahdollinen: “Missä rahat ovat?” tai “missä ovat asiakkaat?” Mikäli menestyvä liiketoiminta olisi mahdollista rakentaa ilman rahaa, olisimme sen jo tehneet. Ja jos tämä olisi mahdollista, mihin kehittämistukia edes tarvittaisiin? Näyttää siltä, että Suomessa tuotteen markkinapotentiaali pitää todistaa, ennen kuin tuote on myytävässä kunnossa. Start-up yrityksen tekijöiltä kuitenkin loppuvat rahat lähes aina ennen menestystä. On epärealistista odottaa, että uudet loistavat bisnekset kohtaavat onnenpotkun harvojen yksityisten sijoittajien tai perinnön kautta.

Haluaisimme nähdä uusia suomalaisia menestystarinoita. Meillä on myös vahvoja todisteita siitä, että Epooq voi olla uusi menestyjä. Ehdotuksemme onkin hyvin yksinkertainen. Suomessa pitää pystyä ottamaan enemmän riskiä startup-yritysten innovaatioiden kehittämiseksi. Yksikin menestykseen autettu yritys tuo moninkertaisesti takaisin käytetyt tuet. Perinteisiin teollisuusyrityksiin lapioitavilla tukimiljoonilla mahdollistettaisiin valtaisan startup-yritysten joukon taival. Tästä kansasta löytyy valtavasti menestykseen kykeneviä ihmisiä, mutta hyvin hyvin harva selviää tästä matkasta yksin.

Olisimme erittäin halukkaita olemaan osa uutta suomalaista menestystarinaa. Tulemme mielellämme tapaamaan suomalaisen yhteiskunnan mandaatilla toimivien rahoituselimien päättäjiä keskustellaksemme Epooqista ja toisaalta tuomaan omakohtaisen näkemyksemme nykyisten tuki-instrumenttien toimivuudesta ja kehittämisestä.

Emme usko, että Google tai Facebook olisi voinut aikoinaan syntyä Suomeen. Uskomme kuitenkin, että tulevaisuudessa Suomeen voi syntyä uusia googleja tai facebookeja. Olemme myös täysin varmoja, että joku tulee luomaan kansainvälisesti menestyvän elämänkokemuspalvelun. Kuinka kovasti tätä halutaan Suomeen?

Rakentavin terveisin,
Oppifi Oy
Ilkka Tiainen, Teemu Ruohonen, Jan Stenberg ja Risto Kettunen

LIITTEET
Linkki WSA tiedotteeseen: http://eepurl.com/d-ZLr
Linkki Epooqiin: http://www.epooq.net
Linkki Oppifi Oy:n sivuille: http://www.oppi.fi
Linkki esittelyvideoon: http://ww.epooq.net/videos/epooq_eng/

Jääkiekon MM-kullasta on jo kuukausi. Sen verran piti alitajunnan työstää, että oivalsin mikä siinä hienointa oli – osallisuuden kokemus!

Ruotsi teki ensimmäisen maalin. “Kaventakaa” ja ”käyttäkää vain kuumia pelaajia” sanoivat selostamon asiantuntijat. Valmennusjohto ei sitä tietenkään kuullut, mutta vaikka olisi, niin ei olisi uskonut. Uskon. Suomi jatkoi pelaamista koko joukkueella, joukkueena. Ja kuinka kävikään. Neloskenttä ratkaisi pelin. Harmi, ettei voiton huumassa palattu selostamon puheisiin. Sillä siinä, että valmennusjohto toimi kuten toimi, oli voiton salaisuus.

Tärkeintä osallisuutta joukkueurheilussa ei ole, kuten ei normaalissa työelämässäkään, yhteinen riemuitseminen voiton jälkeen. Tärkeintä on se, mitä osallisuuden eteen tehdään ennen pelejä ja ennen voittoja. Hyvällä johtamisella tehdään jokaiselle pelaajalle selväksi hänen tärkeä osansa joukkueessa – osallisuutensa. Olennaista on mahdollistaa kaikille tekijöille kokemus tärkeydestään voiton tekijöinä.

Silloin tulee voittoja. Saa ajatella että: Minä olen tärkeä osa joukkuetta, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan jotkut muut ykkösketjun muodostavatkin. Minä saan ratkaista. Minä saan voittaa.

Työelämässäkin voitot tulevat sitoutumisella yhteiseen tavoitteeseen. Kokemuksella siitä, että on osa porukkaa, joka tavoittelee jotain suurta. Nimittäin kun ykköskentän tähdiltä voimat uupuvat, niin neloskenttä voi joko työntää päänsä kainaloon ja vältellä vastuuta, jota ei koskaan tarjottukaan tai kohota ennakkokaavailuja suurempaan rooliin ja ratkaista voiton!

Voittoisan finaalin jälkeen puhuttiin ilmaveivistä. Puhuttiin ylivoimamaaleista. Vähemmän puhuttiin muistaakseni joukkuepelaamisesta. Puhuttiinko erinomaisesta johtamisesta? Olisi pitänyt. Sillä voitettiin. Voi kai tällaisen keskustelun vieläkin aloittaa? Aloitetaanko?

Kuulin muutama vuosi sitten viisaan entisen maajoukkuevalmentajan, Erkka Westerlundin, sanovat jotain tähän tyyliin: “Maajoukkue on koossa vain muutaman viikon. Sinä aikana pelaajien taidot, kunto ja voima eivät muutu. Muutoksia voi saada aikaiseksi ainoastaan henkisellä puolella.”